Iik! Hiljaista!

Isänpäiväviikonloppu Kärkölässä. Aika vauhdilla se aika rientää, viimeksi kävin siellä näköjään elokuussa. Ero on huima parinvuodentakaiseen: ennen kun sain Tampereelta töitä, kävin siellä useamman kerran kuussa, ja fuksivuonna lähes joka viikonloppu. Mitään mullistavaa tämänkertaisella reissulla(kaan) ei tapahtunut, loskakeli ei innostanut kuvaamaan enkä edes käynyt missään. Kotona vaan saunoin ja istuin ruokapöydässä :D Ihan mukavaa vaihtelua kuitenkin.

Sen verran tässä on kuitenkin tullut kaupunkilaistuttua, että ensimmäisenä iltana nukkumaanmennessä ihan huomasi että piru vie siellä on pimeää ja hiljaista! Seuraavassa hetkessä alkoikin sitten jo kuulua vanhan talon ääniä ja rapsahduksia, ja pääsi pohtimaan olikohan kyseessä nyt kissa vai seinän välissä vipeltävä hiiri. Kumpikin vaihtoehto olisi ollut parempi kuin ne, mitä oma mielikuvitus yritti ehdotella. Ja melkein heti silmien kiinnilaittamisen jälkeen meinasin saada sätkyn kun viereinen ovi alkoi narista... no loppujenlopuksi sieltä ovenraosta kipitti vain kissa nukkumaan jalkopäähän.. Nykyisessä kämpässä katulamppu paistaa ikkunasta sisään ja bussi kulkee alle kymmenen metrin päässä sängystä monta kertaa yössä. Ei pääse oikein fiilistelemään kunnon pimeyttä, ja kuuntelemaan hiljaisuutta..

Mutta kyllä minä taidan vieläkin vähän säikkyä pimeää. En samalla tavalla kuin korkeita paikkoja, mutta mielelläni yritän pitää mielikuvitusta kurissa pimeässä ja hiljaisessa paikassa. Nuorempana yksin yläkerran ainoassa asutussa huoneessa nukkuessani tykkäsin siitä että huoneessa oli minun lisäksi kani tai kissa tai joku muu (no vaikka pikkusisko), jota oli helppo syyttää epämääräisistä raksahduksista ja askelten äänistä.. ja lehmän ammunta on muuten kesäyössä avonaisesta ikkunasta hyvin aavemaisen kuuloista!

Asiasta toiseen, ja kissoista puheenollen: Tintti on kahdeksan ja puolivuotiaana edelleen pirteä ja leikkisä:


Videonlaatu on vähän heikko valitettavasti. Hämäryys ja heikko videokamera ei ole parhaimpia yhdistelmiä, eikä saatu edes pahimpia villeilyjä kuvattua! Tintin riehumista pitäisi kyllä kuvata enemmän.. on se senverran hassu otus. Ja Viiman ja Myrskynkin kanssa pitää sitten pitää kamerat aina saatavilla. Ja tosiaan, pitihän sitä navetassakin käydä pitkästä aikaa, moikkaamassa päivän vanhaa vasikkaa, ja tuota toista vähän vanhempaa. Ei vaan enää ollut ulkona talutuskelejä, lapsiraukoille olisi tullut kylmä... Joten kuvat piti ottaa sisällä navetassa. Tuolla valkoisella kaverilla oli kyllä jännät silmät!

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, Tampereella taas, hetken mielijohteesta yöllä kello kaksi paistetut joulutortut. Mahtavia olivat, talven ekat tortut! Ja kyllä, torttujen oikeasta rakennustavasta saa mielenkiintoisen keskustelun aikaiseksi! Tietystihän se hillo kuuluu laittaa vasta taittelun jälkeen, eikö niin? :D Tästä on havaittu myös vastakkaisia mielipiteitä..