perjantai 1. helmikuuta 2013

Kissatilannekatsaus

Viikon kissakuulumisten yhteenveto: yksi kasvi pudotettu vahingossa kirjahyllyltä alas (harmi etten muistanut ottaa kuvaa ennen kuin ehdin siivota jo yli puolet), ja Viima karjuu toista kiimaansa. Tai no, on karjunut melkein koko viikon. Se piti viikon tauon edellisestä ja aloitti sitten iloisesti uuden. Leikkaus 12. pvä... siihenhän on vielä ikuisuus! :D

Ja nyt meillä on kissoilla testissä Tigerino Canada mikrohiekka, joka vaikuttaa näillänäkymin oikein hyvältä. Ei tuo Pirkan ultra-hiekkakaan huonoa ollut mutta katsotaan nyt kumpi on riittoisampaa ja vähemmän tassuissa kulkeutuvaa. En muista mitä kaikkea tästä hiekkarumbastani olen tänne jo kirjoittanut, mutta lyhyenä tiivistelmänä tosiaan compact caren hiekka aiheutti ihmisille hengenahdistusta ja allergiaoireita, kristallihiekka ei kelvannut kissoille, pirkan halpa perushiekka oli surkeaa, pirkan valkoinen kissanhiekka oli muuten ok mutta kulkeutui joka paikkaan, ja kissat jätti sen kanssa valkoisia tassunjälkiä pitkin kämppää. Se ei myöskään ollut kovin riittoisaa, paakut olivat suuria ja hiekkaa täytyi joka päivä lisätä laatikkoon paljon. 

Pirkan Ultra mikrohiekka oli hassun tuoksuista, ja kulkeutuvaa mutta muutoin ihan ok, ja paljon riittoisampaa kuin tuo valkoinen. Se ei myöskään värjännyt tassuja. Nyt testataan olisiko Tigerino Canada hiekka se kaikkein riittoisin, vähiten kulkeutuva ja kuitenkin tarpeeksi pöllyämätön ja hajustamaton. Tuo Pirkan hiekan pahvilaatikkopakkaus oli kyllä kätevämpi kuin näiden muiden muovi- tai paperipussit. Niihin kun kissa kynsäisee reiän, niin hiekkaa on joka puolella. Nuo pahvilaatikot oli senverran tukevia että niitä ei tarvinnut kissoilta piilottaa, ja viiden litran laatikosta hiekkaa oli helpompi kaataa laatikkoon kuin viidentoistakilon säkistä....

Kissat sai myös matokuurin alkuviikosta :) Ensin tarjosin pilleriä ihan sellaisenaan nenän alle, niinhän meillä syödään vitamiinitkin, ja niin viima söi antibioottikuurinsa. Jostain syystä matolääkettä ei kuitenkaan oltu maustettu millään kissaystävällisellä makuaineella niinkuin nuo ensinmainitut pillerit (miksei?), joten niiden syöttäminen ei ollutkaan niin helppoa. Jostain syystä Myrskylle kuitenin kelpasi Viiman kertaalleen suusta ulos sylkemät pillerit, joten pakkosyötön kohteeksi joutui vain Viimaressukka.

Tässä vähän kuvia kissojen aikaansaannoksesta. Harmi vaan että kerkesin jo siivota puolet mullasta, ja itse rehun roskiin ennen kuin älysin että voisin tuon tilanteen kuvatakin..




No, vahinkohan se oli :) Alemmilla tasoilla olevat kasvit on olleet koskemattomia, mutta tuonne ylös päästäkseen kissojen on vähän kikkailtava, niin siinä tuoksinassa sitten tavaroita lentelee. Jos ne pääsisivät sinne helpompaa reittiä, ne varmaan olisivat osanneetkin varoa tuota purkkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti