Kuluneen viikon "pika"kertaus

Blogi on taas ollut muutaman päivän hiljaa. Takana on useampi työvuoro, epätoivoista saamattomuutta ja sairasteluviikon ajalta kertyneiden rästihommien pinon tuijottelua. Lisäksi kämpän siivous on yhä kesken, ja sisko tulee huomenna käymään... No ehkei se välitä :D Lisäksi meillä oli pieni kakkaepisodi kun Myrsky hinkkasi jätöksensä vessan mattoon ja lattiaan. Kissaparka joutui pesulle, ja matot pyykkiin. Onneksi minulla ei (vieläkään) ollut noita isompia mattoja lattialla :D Tässä postauksessa kertailen aika urakalla kuluneen viikon tapahtumia, käy se siivoamisen pakoilu näinkin. Meh. Kun ei sitä siivoamista oikeasti edes niiiiin paljon olisi.

Muutama päivä sitten meillä kävi taas koira. Oikein tarkoituksella odotin, että Myrsky tuli nenä oven väliin kuikuilemaan kun avasin heille oven, ja kyllä sitä kissaa vietiin kun se tajusi mikä oven takana odotti. Ei se vaan enää auttanut yhtään rappukäytävään tunkemisen suhteen, niinkuin vielä viimekerralla. Heti kun koira katosi näkyvistä, oli kissa taas tunkemassa ovesta ulos. Pitääköhän kutsua säännöllisesti joku naapurin koira käymään meidän ovella, ja opettamaan Myrskylle, että rapussa voi oikeasti liikkua mörköjä...?

Jälleen Viima oli utelias koiran suhteen, ja tuli tällä kertaa vapaaehtoisesti ihan lattiatasolle sen kanssa. Normaalistihan kissa etsii turvaa ylhäältä. Haistamisetäisyydelle ei sentään päästetty, vaan singottiin sähähtäen karkuun. Karkuun ei kuitenkaan kiivetty läheskään aina kiipeilypuun ylimpään kerrokseen, vaan jo alempaa käännyttiin takaisin ja palattiin tutkimaan koiran tekemisiä. Myrsky sen sijaan nakotti kuin liimattuna ylimmillä tasanteilla koko koiraepisodin ajan.

Alkuun katseltiin korkealta

Vähän huonolaatuisia kuvia alla (pikkupokkari + hämärä), mutta kyllä niistä näkyy että lähellä käytiin :) Pitäisi muistaa pyytää Mikkoa laittamaan minulle uusia polttimoita kattolamppuihin vanhojen palaneiden tilalle... alkaa käydä kämppä hämäräksi, kun poksahtelevat yksi kerrallaan, enkä yllä niitä vaihtamaan. Korkean paikan kammo, jne... Ei vaan, huomenna voisin oikeasti yrittää itse. Mutta siis, niitä koirakuvia:

Eilen käytiin taas kissalasten kanssa ulkoilemassa! Myrsky käyttäytyi kuin pikkulapsi: juoksi pää viidentenä jalkana mihin sattui, ja heittäytyi selälleen kiukuttelemaan kun ei päässyt sinne minne olisi halunnut. Viimaressukalle taas tuli vähän vilu, kun sillä ei ole noita Myrskyn varvasvälikarvoja lämmittämässä. Se myös oli aika paljon paikallaan, ja ennemmin tarkkaili kuin lähti seikkailemaan.

Kuvia tuli räpsittyä, vaikka kissat kovasti haikailivatkin eri suuntiin. Kunnon ulkoiluyhteiskuva jäi saamatta, mutta ehkä sen ehtii. Mietittiin, että jos joskus asutaan asunnossa, jossa on oma piha, pitää takaoven ulkopuolelle rakentaa pieni kissahäkki joka toimisi jonkunlaisena tuulikaappina. Kissat saisivat ulkoilla turvallisesti, ja ihmiset voisivat käyttää pihaa pelkäämättä että kissat karkaavat. Jos siinä ei olisi mitään turvaa (tuskin tarjolla olisi ovella eristettyä eteistäkään) niin eihän sitä ovea uskaltaisi avata kun nämä vilahtaisivat jalkojen välistä vapauteen. Sen verran monesti niitä on saanut keräillä jo rappukäytävästä!

Piha on ajankohtainen ehkä vasta kesällä jos silloinkaan, katsotaan millaiseen asuntoon muutetaan. Tehtiin siis nyt yhdessä asuntohakemus! Mutta vastausta siihen saa odotella. Eilisen ulkoilupäivän kuvasatoa sen sijaan voi esitellä jo nyt. Iltavuoro töissä esti harmillisesti hiihtämään lähdön (nyt minulla on täällä sukset!) mutta kissalenkki mahtuu aina päivän.

"Minä menen tänne, seurasit tai et."

Kumpikaan näistä ei vastustele valjaita. Viima vähän jännittää niitä alkuun, mutta ei sekään niitä pakene. Miten minulle onkin päätynyt kaksi näin rohkeaa ja fiksua kissaa? Tai no fiksuudesta nyt voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan nämä eivät stressaa turhista.

Solmussa.

Ulkona Viima oli aika jännittynyt, mutta leikkauksen jälkeen siitä on tullut kotioloissa rento ja todella huomionkipeä. Se myös komentaa kovasti - jos kehtaan katsoa siihen päin, mutta en jaksa tulla rapsuttamaan, tulee heti ärsyyntynyttä maukunaa palautteeksi. Myrsky nyt naukuu vähän kaikesta, syystä ja ilman syytä. Kovasti näillä riittää juttua!

Jännä paikka.

Tomerana :D

Tämän lisäksi Viima harjoittaa hyppylihaksiaan edelleen silloin tällöin oven reikää jahdatessaan. Aina ei voi ymmärtää kissaa... Meillä on myös pienenä mukavuusongelmana kissanhiekan kulkeutuminen kämpässä. Hiekkalaatikko on kylppärissä, ja kun käyn suihkussa, jää lattia vähän märäksi. Kissat sitten tassuttelevat märällä lattialla, ja käyvät sitten kosteine tassuineen hiekkalaatikossa. Ja tokihan se hiekka sitten takertuu jalkoihin, etenkin Myrskyn varpaisiin, ja lentelee pitkin. Ja paakkuuntuva kissanhiekka sementöityy oikein mukavasti lattiaan kostuessaan, ja takertuu omiin paljaisiin jalkoihin suihkusta tullessa.

Ongelmaa vastaan on kaksi helppoa ratkaisua, joista päädyn koettamaan molempia. Ensinnäkin aion siirtää hiekkalaatikon pois kylppäristä, ja toisekseen, tilasin nyt näille uuden ja isomman hiekkalaatikon vanhan käydessä vähän pieneksi.  Uusi hiekkalaatikko on Boodan Cleanstep, jossa kissa kulkee laatikkoon pieniä portaita pitkin, ja näin suurin osa hiekasta jää niihin. Lisäksi laatikko on senverran suojainen ettei tarpeillaan oleva kissa tai sen jätökset ole ihan vieraiden silmien alla vaikka laatikko julkisemmalla paikalla (=kylppärin ulkopuolella) olisikin. Lisäksi mietin, että jos hiekan kulkeutuminen jatkuu, voisin tulevaisuudessa investoida rikkaimuriin jolla voisi sutaista nopeasti laatikon ympäristön vaikka kerran päivässä.

Eihän tuo hiekkaongelma nyt varsinaisesti ihan kamala ole, joten toivotaan että uusi hiekkalaatikko ja sen uusi sijoituspaikka auttavat. Mukavuussyistä hienosäädän :) Tilasin samalla Zooplussalta ison satsin kissanhiekkaa, Tigerino Canada merkki on meillä nyt käytössä, ja on toiminut oikein hyvin. Se kulkeutuu pahemmin kuin Pirkan ultra, mutta on selkeästi riittoisampaa (no, aika lyhyellä aikaotannalla vielä, mutta ainakin tuntuu siltä että hiekkajäteämpäriä saa olla harvemmin viemässä pois).

Ja vielä lopuksi... sain tänään kutsun työhaastatteluun, ihan oman alan työpaikkaan! Jännittää kovasti. En lähettänyt tänävuonna tosiaan kuin tuon yhden hakemuksen, epäilin mahdollisuuksiani päästä oman alan töihin vielä tänä kesänä, ja tämä yksi yritys kiinnosti erityisesti ja vaikutti edes etäisesti mahdolliselta. Sitten minulle yhtäkkiä tulikin haastattelukutsu siitä ainoasta paikasta minkä hain! Turha tässä nyt vielä on hihkua, haastatteluhan se "vain" on, mutta enpä ole ennen niihin haastatteluihinkaan päässyt! Arvokasta kokemusta jos ei muuten. Ei sillä, että kassatyössä mitään vikaa olisi, mutta onhan se oman alan työ aina oman alan työtä. Olisi aivan mahtavaa päästä tuonne töihin! Peukut pystyyn?