perjantai 20. syyskuuta 2013

Pellettiintotutusurakka

Joku varmaan muistavat vielä, miten jo viime talvena me säädettiin kissanhiekkojen kanssa, kun Baby Powderin tuoksuinen mikrohiekka aiheutti hajuherkälle emännälle hengitysoireita, jotkut hiekkamerkit olivat kuin sementtiä laatikon pohjalla, toiset kulkeutuivat ympäri kämppää, ja kolmatta kissat suorastaan pelkäsivät. Lopulta löydettiin Tigerino Canada niminen mikrohiekka, jossa oli sopiva kompromissi: kissoille kelpasi, ja hinta-laatu-suhde oli hyvä. Nyt muuton jälkeen Mikko kuitenkin alkoi saada hengitysoireita, joten hiekka-asioita alettiin miettiä jälleen uudestaan. Päädyttiin kokeilemaan pienemmän pölyävyytensä vuoksi puupellettiä! Pelletin hyödyistä puhuin täällä jo muutama päivä sitten.

Elokuun alkupuolella meille haettiin siis lähimarketista pellettiä, ja päästiin samantien pureutumaan seuravaan ongelmaan: miten totuttaa koko ikänsä erilaisilla betoniittihiekoilla käyneet kissat yhtäkkiä puupohjaiseen hiekkaan, joka tuntuu tassujen alla ihan erilaiselta. Tässä on nyt kuukauden verran asiaa ihmetelty, ja lopulta onnistuttu, joten tässä meidän menestystarina!

Sekametelisoppa...
Uuteen hiekkaan totuttamiseenhan on selkeät ohjeet: Pitää sekoittaa uutta ja vanhaa hiekkaa keskenään, lisätä uutta ja lopulta jättää sen vanhan pois. Ensimmäisenä kokeilupäivänä viskoinkin sitten iloisesti vanhaan hiekkalaatikkoon hiekan päälle pari kourallista pellettiä. Lopputuloksena oli kuitenkin aamuyöstä surkeaa maukunaa ja lopulta siisti kakkakasa hiekkalaatikon ovella. Viesti oli selvä: vessassa oli jotain outoa!

Jouduimme siinä sitten nöyrtymään, ja hidastamaan tahtia. Totutusta jatkettiin, mutta tälläkertaa laatikon putsauksen yhteydessä  lisätty pellettimäärä sekoitettiin hiekan sekaan, eikä vaan jätetty pinnalle. Hiekkalaatikko oli taas käyttökelpoinen! Tästä alkoi rauhallinen totutusurakka, jossa hiekkaan sekoitettiin joka siivouskerralla vain vähän lisää pellettiä, ja hiekkapaakut kerättiin pois. Pikkuhiljaa pellettiä olikin jo reippaasti enemmän, kuin hiekkaa, ja hyvin tuntui yhä molemmille kissoille kelpaavan. Siivoaminen toisaalta muuttui hankalemmaksi, kun purun takia hiekkapaakut eivät pysyneet koossa, ja toisaalta hiekka esti hyödyntämästä pellettien etuja kunnolla. Jonkin aikaa tätä jouduttiin kestämään, mutta sitten olikin jo seuraavan askeleen aika!


Rakensimme tee-se-itse pellettivessan kahdesta muovilaatikosta tämän blogin ohjeilla (kannattaa lukea myös osa 2). Laatikot olivat meille tullessaan kissojen mielestä äärimmäisen kiinnostavia, ja ne tutkittiin tarkkaan. Kumpikaan ei pelännyt laatikkoon loikkaamista ja siellä oleskelua. Jotta uusi laatikko olisi tutun oloinen. pyyhin laatikot ensin kloriitilla, sitten laitoin välipohjan alle vähän likaista (tutun hajuista) purua vanhasta vessasta, ja laitoin kerroksen pellettiä päälilaatikkoon. Uusi hiekkalaatikko oli valmis!


Laatikon pohjakuva pellettien lisäämisvaiheessa
Tässä kohtaa tehtiin sitten liian innoissamme pari virhettä. Me siirrettiin suoraan vanha hiekkapellettisekoituksella täytetty laatikko piiloon parvekkeelle, laitettiin uusi laatikko eri paikkaan kuin missä vanha oli ollut, ja vielä nostettiin kissat katsomaan sitä, että näkivät sen sijainnin. Tadaa, yhtäkkiä kumpikaan ei halunnut olla mokoman laatikoston tai pellettien kanssa missään tekemisissä.

Kissat ottivat luultavasti sen ensimmäisen laatikkoon nostamisen pakottamisena, ja siitä seurasi aika negatiivinen suhtautuminen koko asiaan. Lisäksi uusi hiekkalaatikko oli väärässä paikassa, ihan erilainen kuin aiempi, ja vieläpä täytetty pelkällä pelletillä: hiekan tuoksu puuttui kokonaan. Ensimmäiset jätökset saatiinkin laatikkoon vasta kun laatikko siirrettiin samaan paikkaan kuin missä vanha hiekkalaatikko oli. Silti määristä päätellen vaikutti monen päivän ajan siltä, että kissaparat pidättelivät. Se ei tietenkään ole kovin terveellistä, ja siitä myös todennäköisesti johtuivat taannoiset kakkaepisodit näytelyissä: lopulta oli pakko tehdä tarpeensa johonkin!

Seuraavaksi yritimme siis ilmaista kissoille, ettei laatikko ole ikävä paikka: sain "huijattua" Viiman leikittämällä hiekkalaatikkoon, vaikka aluksi se seisoikin jalat laatikon reunoilla kuin hämähäkki ikään. Se ei selvästi halunnut laskeutua laatikon pohjalle. Heti laatikkoon uskaltauduttuaan, se kuitenkin pissi sinne, mutta poistui sen jälkeen vauhdilla. Leikittämällä saatiin joitakin tuloksia, ja laatikko alkoi taas kiinnostaa. Lopulta kuitenkin palattiin tekemään se yksi välivaihe, joka meiltä aiemmin jäi välistä: pelkkää pellettiä vanhassa vessassa hiekkaseoksen sijaan.

"Kauhea säätö.."
Kun vanha vessa oli pesty ja puunattu hiekkasotkuista, ja olin ehtinyt viskata sinne vasta pari kauhallista pellettiä, Myrsky jo istui siellä pellettikasan päällä tarpeillaan. Pelletti siis olikin ihan kelvollista, joten vian täytyi olla uudessa laatikossa! Ilmeisesti uuden hiekkalaatikon katottomuus ei ainakaan haitannut: en ehtinyt vanhaan laatikkon laittaa kattoa paikalleen ennen kuin se jo otettiin käyttöön. Joitakin kissoja saattaisi laatikon sijainti tai häiriötekijät haitata, mutta Myrsky tuli hoitamaan toimituksensa ihan nenäni alle välittämättä siitä, että laatikko oli keskellä lattiaa, ja kauhoin samalla pellettiä laatikon toiseen päähän.

Ongelma oli siis juuri tuossa tietyssä laatikkoyksilössä tai sen sijainnissa. Seuraava temppu olikin siirtää uusi hiekkalaatikko sinne, missä vanha oli ennen ollut, ja vanha sinne, missä uusi tulee sijaitsemaan tulevaisuudessa. Pikkuhiljaa tilanne alkoikin normalisoitua. Jatkettiin leikkimistä laatikoiden lähellä, ja kakkakikkareiden laskemista.Vaihdoin myös muutamaan otteeseen likaista purua laatikosta toiseen tuoksujen vaihtamiseksi. Vähän kerrallaan kissat alkoivat käyttää tasaisesti molempia laatikoita.

Myrsky kuopii varmuuden vuoksi myös seinää ja pesukonetta.
Kohouma keskivartalossa on lihasta, ei läskiä.
Viime viikonloppuna siirsin lopulta uuden hiekkalaatikon sinne, missä se vastaisuudessa tulee sijaitsemaan, ja tyhjensin vanhan taas piiloon. Näyttää siltä, että uusi laatikko on nyt otettu normaalikäyttöön! Kyllä se pikkuisen hermoja söi, nyt se palkitsee :) Sen verran kiva alunen tuo pelletti on! Nyt tekisi mieli melkein tehdä  tai ostaa toinenkin pellettivessa noille käyttöön, ehkä jopa vähän isompi. Meillä on kahdesta kissasta huolimatta ollut lähes aina käytössä vain yksi laatikko. Koko ikänsä yhdessä eläneet ja hyvin toimeen tulevat kissasisarukset tällaisella järjestelyllä pärjäävätkin, mutta olisihan se toki mukava tarjota valinnanvapautta.

Nyt voi kuitenkin hyvillä mielin suunnata kohti viikonloppuista ratsastusleiriä, kun kissojen vessa-asiat ovat kunnossa!

7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Toivottavasti tämä toimii ja tarpeet tehdään asiankuuluvaan paikkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi toimii, joten kaikki hyvin! :)

      Poista
  2. Kiva että saitte totutettua kissat laatikkoon ja että ohjeistani oli hyötyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ohjeista! Ei me muuten oltaisi älytty ollenkaan, että noita voi tehdä itsekin! Itsetehdyt on tosiaan parempia, kaupoissa en ole nähnyt kuin muutaman hassun mallin, ja nekin vähän kummallisia..

      Poista
  3. Huoh! Olipa urakka. Olen harkinnut samaa, vaihtoa hiekasta pellettiin. Tästä sain paljon vinkkejä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä projektiin! Kyllä se vie jonkinverran aikaa, mutta jos pelletti toimii, se kyllä palkitsee!

      Poista
  4. Kuinka kauan totuttamiseen suunnilleen meni kaikenkaikkiaan?

    VastaaPoista