Jonkin aikaa sitten meillä kävi jälleen vierailulla koira, ja yritimme hissukseen totuttaa kissoja ja innokasta kultaista noutajaa toisiinsa raksuilla. Noutaja oli jo ymmärtänyt pelin hengen: kissoja ei kannata lähestyä harkitsemattomasti. Kissoilla oli lisäksi koko ajan mahdollisuus livahtaa korkeuksiin turvaan koiralta halutessaan, joten tilanne oli ihan hallinnassa. Lopulta saimme jopa ihan videolle asti, miten Myrsky natusti raksuja ihan koiran vieressä. Olihan se toki varautunut, ja varoittavan näköinen, mutta paniikki ei iskenyt, eikä hyökkääväksikään alettu. Viimakin uskalsi tassutella lattialla koiran läsnäollessa, mutta videointihetkellä se taisi nököttää jossain korkeammalla ihmettelemässä.
Eivät nuo nyt ylimpiä ystävyksiä ole, mutta eivät toisaalta enää vihamiehiäkään! Jos siis Mikko tahtoo meille joskus koiran, se ei tunnu ainakaan ihan tuhoontuomitulta yritykseltä. Ottaen siis huomioon, että nämä ovat nähneet elämänsä aikana vain kolmea koiraa, ja yhteensä ehkä viisi kertaa. Lähtötilanne oli tämä.
Tällähetkellä meillä istuksitaan tuijottamassa ikkunasta ulos tuuliseen pimeyteen. Kissoja hämmentää kovissa tuulenpuuskissa heiluvat jouluvalot, ja allekirjoittanut lepäilee ja lusikoi jogurttia suuhunsa. Minulta nyhdettiin viisaudenhampaita irti kaksin kappalein (sain hampaat muistoksi!), ja nyt mietin lähinnä että mitä sitä ottaisi huomiselle työmatkalle mukaan evääksi, kun vielä ei oikein arvaa pureskella mitään. Viikonloppuna kuulemma saa syödä normaalisti jo, sitä odotellessa. Jogurtin ja banaanisössön syöminen alkaa tympiä jo ekana iltana! Taidan syödä seuraavaksi jäätelöä... Nälkä on, mössönen kissanruokakin alkaa kohta tuntua houkuttelevalta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti