lauantai 27. syyskuuta 2014

Asiaa hieka(ttomuude)sta

Aikalailla tasan vuosi sitten pohdittiin pellettien hyötyjä ja haittoja, ja lopulta päätettiin ryhtyä totuttamaan kissoja hiekalta pelletille. Totutusurakan kohdalla huokaisimme helpotuksesta vähän turhan aikaisin. Vaikka hetken näytti siltä, että kaikki sujui hyvin, alkoi etenkin Viima yhtäkkiä olla sitä mieltä, että loppujenlopuksi pelletti onkin ihan surkea keksintö. Vaihtoehtoiseksi paikaksi tarpeille keksittiin saunan nurkat, mikä oli vähän harmillista. Millainen järjestely meillä sitten nykyään on? No, pelleteillä ollaan, edelleen!

"Jos kakkajutut häiritsee, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Ihan vinkkinä vaan."
Paakkuuntuvan hiekan isoimmat miinukset (painavat roskapussit, päivittäinen kauhomistyö, pölyäminen) koettiin meillä niin isoiksi, että päätimme hyväksyä Viiman epäsovinnaisen käytöksen. Pysyttiin siis pelletissä, ja siivottiin kiltisti saunan nurkat päivittäin. Otimme vanhan Dome kissanvessan alaosan käyttöön itsetehdyn pellettivessan rinnalle, ja asetimme sen siihen saunan perimmäiseen nurkkaan jonka siivoaminen oli kaikkein ikävintä. Eipähän tarvinnut sinne asti kontata kakkoja puhdistelemaan, kun se nurkka oli jo varattu. Pissa-asiat Viima kyllä yhä hoiti kiltisti pelletille, mutta jostain syystä se ei kelvannut kakkaamiseen. En tiedä johtuiko se tassutuntumasta, pelletin tuoksusta, vai mistä, mutta kun ei kelpaa, niin ei nyt vaan kelpaa.

Sitten me saatiin neronleimaus: jos vuori ei tule muhamedin luo, niin muhamed menee vuoren luokse, vai miten se meni? Me mentiin ja ostettiin kaksi tavallista kissanhiekkalaatikkoa lisää, ja asetettiin ne saunan jäljellejääneisiin nurkkiin - tyhjinä! Viima hoksasi idean heti, ja siivoaminen helpottui kummasti, kun lattiaa ei tarvinnut putsata lauteiden alla kontaten. Saanen esitellä: hiekkalaatikkoarmadamme, ilman sitä hiekkaa:

Tee-Se-Itse pellettivessa kaksoispohjineen

Saunasetti

Sekä tyhjät, että pelletilliset laatikot ovat olleet nyt jo useita kuukausia molempien kissojen aktiivisessa käytössä: Viima on oppinut sietämään enemmän pellettiä, ja toisaalta Myrsky on oppinut käyttämään myös tyhjiä laatikoita - ne ovatkin yleensä kaikkein puhtaimpia. Ne putsataan aina heti kun jätös huomataan, ja pestään ihan saippuan kanssa. Kun kerran niissä ei ole minkäänlaista kuiviketta, niin hajusta nopeasti hoksaa, koska pitää tehdä pesuoperaatio. Kerran pari päivässä, yleensä.

Päivittäiseen siivousrutiiniin kuuluu kakkojen vippaaminen tavallisella hiekkalaatikkokauhalla vessanpönttöön sitä mukaa, kun niitä kertyy. Tyhjistä lootista hoidetaan myös pissat heti kun huomataan. Lisäksi aina silloin tällöin vähän sekoitellaan tuota reikäpohjaista laatikkoa, että irtopuru valuu sujuvammin välipohjan alle. Kun näyttää tarpeelliselta, pellettivessan välipohjan sisältö ja domen sisältö heivataan kokonaan jätesäkkiin, huuhdotaan lootat, ja laitetaan uutta pellettiä kehiin. Tämä meillä tehtiin viimeksi tänään, mutta en älynnyt ottaa kuvia esittelemään toimenpidettä. Eipä siinä mitään erityistä toisaalta olisikaan. Yleensä vaihtoväli on 1-2 viikkoa riippuen siitä, kuinka suosittuja tyhjät laatikot ovat milloinkin olleet. Jos Domekin olisi kaksoispohjalla varustettu, tai jos laatikoita olisi enemmän, vaihtoväli voisi olla joskus pidempikin. Tuplapohjalaatikon ritilän päälle jääneet pelletit saavat jäädä seuraavalle kierrokselle, ellei seassa ole paljon purua.

"Ällöjutut loppuu tähän!"
Tämä on niin ihanan helppoa verrattuna jokapäiväiseen hiekkalaatikon sisällön läpisihtaamiseen, lattiaan sementöityneen hiekan pois pesemiseen ja lähes päivittäisten painavien roskapussien kuskaamiseen! Yllämainittua enempää ei oikeasti tarvitse tehdä, että koti pysyy siistinä ja hajuttomana. Tai no, kyllä tietysti koitetaan aina muuta kotia imuroitaessa muistaa imuroida myös kylppäri puruista, mutta viimeksi se ainakin unohtui kuvista päätellen :D


Meillä on käytössä kahta pellettiä, vasemmalla Versowoodin HOTTI- lämpöpelletti, jota saa mukavasti täältä Tampereeltakin. Tuommoisen ison säkillisen saa n. kympillä rautakaupasta, ja se riittää pari kuukautta. Se on imukyvyltään vähän heikompaa kuin eläinkaupan pellettitavara, ja raekooltaan paljon isompaa. Hinta kuitenkin voittaa eläinkauppapelletit mennen tullen, olkoonkin että on vähemmän riittoisaa. Oikealla puolella on joku nimetön tummempi lämpöpelletti, jossa on pienemmät rakeet. Äiti osti sitä jostain Oitista meille monta säkkiä, mutta se alkaa olla lopussa (kuvassa viimonen säkki). Tämä on imukyvyltään surkeampaa kuin edellinen, ja murenee helposti kuivanakin. Ollaan kuitenkin huomattu, että Viiman tassunpohjat tykkäävät siitä enemmän, joten sitä on laitettu laatikoihin välillä pieni pintakerros tuon toisen pelletin päälle.

Tällä omituisella ratkaisulla ollaan pärjätty jo pitkään, ja ollaan tyytyväisiä. Millaisia ratkaisuja teiltä löytyy hiekkajuttuihin?

torstai 25. syyskuuta 2014

Mistä huomaa, että...

...emäntä on ollut liikaa reissun päällä, ja liian vähän kotona?

"Nyt unohda se näppäimistö, mä oon hei tässä!"

"Enskerralla tuun mukaan, ettäs tiiät!"
Ps. Takana on huikea ratsastusleiri, kuvia ja videoita luvassa! Lisäksi on jo pitkään pitänyt esitellä meidän erikoislaatuinen hiakkalaatikkojärjestely, ja vastata Afenin haasteeseen esitellä oma kirjahylly (josta loppuu tila kesken!). Nyt nappaan kuitenkin kissan kainaloon, ja siirryn lukemaan. Se harrastus onkin jäänyt liian vähälle viimeaikoina.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Virallinen löytötavaravalvoja

Tracon kirpputorin löytötavaratoimistosta päivää, inventaario käynnissä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kahakkaa kirpputorilla

Tracon, tuo Tamperetaloon joka syksy pesiytyvä suuri anime-, manga- ja roolipelitapahtuma, on syy viimeaikaiseen blogihiljaisuuteen. Allekirjoittanut oli tapahtuman kirpputorin päävastuullinen ja kirpputorin kassaohjelmiston kehitystiimin projektipäällikkö. Hienoja termejä, vai mitä? Todellisuudessa siitä oli hohto kaukana, kun itse tapahtuman aikana juoksin eestaas Tamperetaloa metsästäen milloin tulostinmustetta, milloin vaihtorahaa, milloin paperia, ja milloin ihmistä joka voisi tehdä kirpputoriin liittyviä kuulutuksia. Jätin lauantaina lämpimän ruoankin päivällä syömättä, kun en tiennyt että minulle olisi kuulunut kaksi ruokalippua yhden sunnuntailipun sijaan! Onneksi en ollut yksin, ja ensikertalaista ehdittiin tukea, vaikka muillakin varmasti oli kiire.

Tuommoinen killui kaulassa
No, nurinat sikseen. Vaikka moni on varmasti eri mieltä, niin minä väitän että kirpputori sujui äärimmäisen huikeasti siihen nähden, mitä odotettiin. Tulossa olevan tavaramäärän kuultuani luulin, että ei saada toria ikinä purettua, eikä päästä sunnuntaina ikinä pois Tamperetalolta, ja tukehdumme siihen tavararumbaan. Toisin kuitenkin kävi. Kahakoita ei ollut, kassatädit hoitivat hommansa mahtavasti, myyntiä tehtiin yli kaksitoista tuhatta euroa (joka tietysti hyvitettiin myyjille, voittoa ei tehty), ja kaaos oli koko ajan enemmän tai vähemmän hallinnassa.

Ei kirppis toki täydellinen ollut, mutta olosuhteisiin nähden olen kyllä salaa hiukan ylpeä itsestäni ja tiimistäni. Kuvitelkaa: viimevuotisen kirppiskaaoksen (jossa olin vaan tavallisena kirppistätinä, en järjestänyt mitään) jälkeen me päätettiin varautua tosissamme. Tehtiin oma kassaohjelmisto, oli viivakoodinlukijat ja kaikki. Vaihdettiin isompaan tilaan, johon saatiin enemmän pöytiä kuin viimevuotiseen Talvipuutarhaan, jossa pöhkön pohjaratkaisun takia pöytien asettelu on hankalaa. Viime vuonna oli tuhat esinettä myynnissä, joten teimme olettamuksia tietysti sen perusteella. Mutta arvatkaa paljonko tavaraa tuli tänä vuonna? Yli kuusi tuhatta! 

No, kukaan ei ollut valmistautunut siihen!

Kyllä, nuo sermin takana olevat ihmiset jonottavat kirpputorille.
Tavaraa oli aivan tolkuttomasti. Vasta lauantaina torin sulkeuduttua me saimme vihdoin suurimman osan esineistä mahtumaan pöydille. Onneksi ostajiakin riitti, ja tavaraa meni kaupaksi. Jono kirpputorille ei katkennut hetkeksikään, vaikka uuden systeemin vuoksi onneksi kassat vetivät hyvin. Tavaranpaljouden vuoksi ihmiset vaan kiersivät muutenkin ahdasta kirppistä hitaasti, ja jono syntyi siitä. Harva kirppiskävijä varmaan tätä blogia lukee, mutta jos näin on, niin pahoittelut tilanahtaudesta ja muista ongelmista joita vastaan tuli. Palautetta saa antaa, ensi vuonna tehdään parempi!

Kirpputorin ovella oli järjestyksenvalvoja, tietysti.
Joo, tila oli liian pieni, ja tavaraa oli liikaa verrattuna tilan määrään. Siitä aiheutui lukuisia ongelmia, mutta me selvittiin! Asiakkaat olivat päällisin puolin ainakin ihan tyytyväisiä, vaikka jonottaminen tietysti oli raskasta. Suurin osa myymättä jääneistä tuotteista saatiin palautettua myyjille _ajoissa_, löytötavararuletti on vielä minulla käsissä, mutta se pyörähtää käyntiin lähiaikoina. Me selvittiin kunnialla läpi, ja tavaramäärään nähden ihan huikeasti!

Ettei nyt ihan kamalasti menisi itsekehun puolelle, niin joo, olihan se kaaosta. Moni asia ontui tilanpuutteen ja ruuhkan vuoksi, ja monessa asiassa meillä on vielä opittavaa. Etenkin allekirjoittaneella. Kirppistätini tekivät lähes tuplatyövuorot pitääkseen kaaoksen hallinnassa. Vaikka tästä hengissä selvittiinkin ihan huikeasti odotuksiin nähden, niin paljon on kyllä parannettavaa. Sotasuunnitelmaa ensivuodelle ollaankin aloiteltu jo nyt, ja ongelmia yritetään taklata. Etenkin sitä tilaongelmaa. Joku järkevä paikka tuolle kirppikselle pitää löytää! Ilmoittautuminen pistetään myös auki paljon aiemmin, jotta saapuvaan tavaramäärään ehditään jotenkin reagoida. Pari päivää ennen conia ei enää hirveästi tiloja vaihdella. Paljon muutakin opittiin, ja tullaan tekemään ensi vuonna paremmin.

Mangapöytä kirpputorin avauduttua

Nyt on tuikea coniväsymys yhä edelleen näin tiistai-iltana. Jonkinasteinen hullu olen, mutta kyllä minä ilmoittauduin hommaan ensi vuodeksikin, hinku on tehdä kirppiksestä parempi, ja suorittaa se ensikerralla läpi ilman kaaosta. 

***

Kuka hullu on keksinyt tietokoneen, jossa virtanappi on koneen päällä? Ja kuka typerys hankki sellaisen kissatalouteen? Viima hyppäsi äsken koneen päälle, astui nappulan päälle ja sammutti sen. Onneksi blogger tallentaa automaattisesti tekstiä vähän väliä, eipä kadonnut teksti sentään. Lieniköhän tämä merkki lopettaa kirppisjaarittelu? Kiireisen coniviikonlopun aikana tassukansalaiset jäivät vähän vähemmälle huomiolle. Ehkä nyt olisi hyvä hetki napata kissa kainaloon ja köllähtää nukkumaan?

"Mä nukun mieluumin omassa pedissäni kiitosta vaan."
Kuten näkyy, uuden suosikkipedin lisäksi vanhakin peti
on hyvin suosittu.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Tee-se-itse aktivointilelu

Viime keväänä ostin lenkkarit, ja siitä jäikin sitten kenkälaatikko ylimääräiseksi. Mitä muutakaan kenkälaatikolla voisi tehdä, kun koota sinne vessapaperirullia? Naukulan Mammakin oli saanut saman ajatuksen, ja esitteli blogissaan uutta itse tehtyä aktivointilelua, joka heillä kelpasi vallan mainiosti tassukansalaiselle. Kyseisen postauksen innoittamana päätin vihdoin kuvata ihan videolle asti, että miten sitä meillä käsitellään.
Tällainen rullakennosto se on!

Naukulassa oltiin oltu fiksuja ja teipattu rullat kiinni laatikon pohjaan. Itse en tullut sellaista ajatelleeksi, ja Myrsky toki hyödyntää tämän heikkouden kääntämällä koko roskan ympäri. 

Lopputulos on nimittäin tässä.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Paras peti ikinä!

Meillä on muuten uusi kissanpeti! Etenkin Viima on ottanut sen omakseen, ja torkkuu siinä lähes päivittäin. Peti tarttui mukaan kesälomalla vanhempien luota, kun kissat olivat kuulemma siihen tykästyneet. Mummi piti tärkeänä, että se otetaan mukaan. Ja hyvä että piti, sillä se on juuri sopivan kokoinen yhdelle köllötellä pitkin pituuttaan, ja kaksikin siihen mahtuu jos oikein ahtautuu. Se ei kerää pölyä eikä karvoja samalla tavalla kuin kangaspäälysteiset, ja siinä on kätevät kantokahvatkin. Tämmöisiä petejä myydään yleensä vain kesäisin mm. toreilla ja kauppojen pihoilla, ja niistä pitää ottaa täytteet pois ennen käyttöä. Jostain ihmeen syystä näitä saattaa joskus löytää roskiksistakin, vaikka onkin erittäin laadukas peti kyseessä. Katsokaa vaikka!

Hyvin mahtuu selälleen!


Kyseessä on ehdottomasti Viiman peti - Myrsky saa tulla vain jos Viima ei ole paikalla, tai jos Viima antaa tilaa. Kuvaushetkellä Viima lopulta suostui tiivistämään, kun Myrsky nätisti pyysi, mutta ei tarpeeksi. No, mahtuihan siihen vieretysten sentään istumaan.